Tännää ajettiin Raaheen nuorisobilleisii eli Tapsan 60-vuotis synttäreille. Mukava oli käyä ja kakukki säily kuletuksen aikana iliman minkää näköstä vahinkua... nämä kakkukeikat o parraita, misä saa ite jäähä kahavipöytään ja jos ei kakku maistu hyvälle, ni peilii voi katella wink Tein tuon mansikkakakun, johonka olin oikeen, oikeen tyytyväine... tämä pääsi mun top ten-listan kärkisijjoille, ulukonäkö viehätti silimää ja makuki oli oikeenki kohillaa, hienua minä! Nii emmää ainut oo joka kehu blush

Toinen kakku oli kermakakku sillä taatulla mustaherukka-valakosuklaatäytteellä, siitä nyt ei kuvvaa tullu, kiireesä se unehtu... mutta täsä tämä mansikkatäyttellä oleva, koristeena o ulukolaisia tuoreita marjoja...




Sitte oli liha- ja kalavoikkarit ja oikee tyytyväinen olin niihinki, vaikka tehesä taas kaikenlaisia kommelluksia sattu, mutta loppu hyvi, kaikki hyvi. Kiitos Raahen porukalle, että saatiin käyä ja että sain kakut tehä!!! Huomaapa muute eron kuvisa, ku täykkäristä otin kuvan vielä valosaan aikaan ja ilta oli jo pimenny ku voikkarit valamistu...
 

Se aiemmi sokerimassasta tekemäni hirvenpää tuli muute siihen toiseen kakkuun, samalla teemalla tekkiin sitte piparisen synttärikortin Tapsalle, sieraimista tuli se 60... oisha sitä helepommalla päässy paperikortilla, mutta kuka täälä nyt helepolla haluaakaa päästä wink Leikkasin kakkualustapahavista samanmuotosen palasen ja kääräsin pään sellofaaniin...
 

Täsä vielä kuvvaa mun uusimmasta RM-hankinnasta, kaunis mortteli... isäntä kyseli, että onko sille käyttyä, sannoin että saattaa olla, vaa tuoha o nii nätti, että sitä voi vaa vaikka ihastella cheeky
 

Nyt sitte sitä elläimellistä menua... sille tuolle meijän Vanahalle Rouvalle o ikkääntyessää tullu kaikenlaisia kotkotuksia... lenkillä se haluais määrätä mihi suuntaa mennää ja jos ei mennä sinne minne se haluaa, ni se vaa istahtaa niille sijjoillee eikä liikaha metriäkkää angry Ens alakuun aattelin, että onkoha sillä jottai kipuja tai muuta semmosta, mutta kyllä se o jo monta kertaa tojettu, että korvien välisä se o... jos lähtee sitte sinne mihi se oli menosa, ni oikee hyppäsee ja häntä pystysä lähtee jolokuttellee ja sitä ku kattoo, ni tuntee ittesä vähä tyhymäksi, että taasko se mua vejätti blush

Tuon kuvan otin yhtenä päivänä lenkillä ollesa, ku yhtäkkiä keksi, että joha tämä o nähty, istahti keske kaiken ja käänsi selekäsä eikä liikkunu mihinkää.... ensi höynäsin, sitte vettiin sitä pari metriä, eikä Rouva teheny elettäkkää että ois liikahtanu... kävelin sen etteen ja otin kuonosta kiinni, melekeen nokka nokasa kiinni sannoin sille aika tuimaan sävvyyn, että nää et määrää, nyt persus ylös niinku olis jo... nii se hyppäsi ylös ja ilosesti jolokutteli kottii koko loppumatkan surprise

Ja kaikki pittää tapahtua oikiaan aikaan, tai siis oikeemmi siihe aikaan, mihi se o tottunu... mää annan aamulenkin jäläkeen niille ruuan ja sitte iltalenkin jäläkeen toisen kerran... kuuen aikaan illalla se alakaa tuosa etteisesä steppaileen ja venyttellee etu- ja takapäätä, niinku suuriki urheilija... sitte lähetää lenkille, ni kävelee tuoho autokatoksen nurkalle ja istahtaa, että huh huh, tulipa urheiltua, nyt syömään ja o tulosa takas kottiin!!! Voi pyhät pyssyt, kyllä nuille aivotuksille ylleensä jaksaa nauraa, mutta joskus kieltämättä ottaa pattiin... varsinki ku toine o sitte menosa tuhatta ja sattaa etteenpäin, hyvinki määrätietosena ja toista vettää eli höynää peräsä laugh Kyllä sitä varmaa o näky tuola kulukiesa... mutta se kuva... taustalla muute näkkyy Virpiniemen liikuntaopisto...
 


Tämmöstä tällä kertaa, ens viikonlopulle o kaverin äitin 75-vuotis synttäreille vadelmakermakakkua ja lihavoikkaria ja sitte 2-vuotiaalle pikkumiehelle, mitäs muuta ku autokakkua laugh Mukavaa pyhänseutua kaikille täälä piipahtaville ja kommentin jättäjille vielä extramukavaa wink