Voi pyhät pyssyt ku oli tämän kakun syntymäsä kaikkia mahollisia ongelmia... aattelinki, että jos se aina ois näi vaikiaa ni lopettasin koko kakkuilun, mutta Lotta oli ihastunneen näköne, ku kakun äsken kävin viemäsä ja sehä se pääasia o. Mulla oli uutta vaahtokarkkimassaa, siitä oli loistavaa tehä koristeita, mutta ku laitoin sen tuohon kakun päälle, ni alako juutas heti sulamaan... itte kakkua kostutin liikaa, värjätty kerma oli liian löysää ku värjäsin sen nestemäisellä värillä eikä pursotukset onnistunu muutenkaa... huoh... kai näitä tappauksia välisä tarvitaa, ni sitte niistä onnistunneista yksilöistä jaksaa olla kaua ilone!!

Alun perin Lotta halusi pandakarhun muotosen kakun, eikä missää nimesä maata röhönöttävvää vaa istuvan!! Aikani tuumailtuani sannoin, etten uskalla ottaa riskiä, että jos se iha läskiksi mennee ja päävyttiin sitte nuihi pandakoristeisii... Tuota istuvaa pandaa vois tekstata joku huippis, jonka taijot siihe riittää, mulle se oli liia haasteellista... mieli kyllä teki kovasti kokkeilla, mutta ku en kehannu mittää harjotuskakkua ensi väsätä... sehä ois sitte pitäny syyä ja mää yritän vähä keventää... mutta täsä kuvia...

Ja itte kakku...

Pittää ne panna näytille nämä ongelmakakukki, ni sitte voi jäläkeen päin muistella... Parin viikon päästä o 202-vuotis kakkuja tievosa, ei meillä nii pitkäikästä sukua oo vaa kaks kertaa 60v ja kerran 82v  Loppukuusta Batmannikakkua, pikkupojan ristiäiskakkua ja vielä 40v kakkua... Mutta nyt lähen talonmaalaushommiin, pensseli kätteen ja heilummaa... vähä kyllä jänskättää ku pitäs sitte teekoille eli jollekki härvelille nousta ku pittää yli kuuteen metriin päästä... isäntä meinasi, ettei mulla onnistu ku pelekään iha sairaasti korkeita paikkoja  Mutta moon kattonu kaiken maaliman seleviytyjiä ja meisingreissejä, niisäki ne ihimiset aina taivastellee, että en olis uskonu että uskallan tuommosta tehä.... jos se nyt ois se mun tähtihetki... nii tai sitte ei...

Mukavaa sunnuntaita, ihanaa keliä oli koko viikolle taas tiijosa!