Lumi o kyllä sulanu, iha iha iha pikkusia kökköjä josaki mettän varjopaikoilla saattaa näkyä... mutta tuuli o kylymä, mennee luihi ja ytimii, iha piti toppatakki kaivaa vielä päälle, ku koiria lenkittää...

Moon niitä ihimisiä, jokka tekkee juttuja hyvisä ajjoin, ahistaa semmone viimetinkaan kaiken jättämine... eile kävin ostamasa skumppalasit, niitähä sai sammaa hintaa ku muovisiaki, asetteja ostin ku ne o nii vähinä, tarviiha niitä toistekki. Jumalattoman suuren pumpputermarinki ostin, siihe mahtuu kahavia 3,5 litraa, onpaha semmonenki jos toiste tarvii. Servetit sun muut hörsellykset o hankittu ja kakkukoristeitaki jo tehty. Teen kaks issoo täytekakkua, toisen lakkimalliin ja toisen sitte kermakakun ja varmaanki sillä mustaherukka-valakosuklaa täytteellä ja toine sitte mansikka-kerma-rahkaähötyksellä.

Voikkareita ois kiva kokkeilla pyöreitä, mutta mua hirvittää se leivän teko... voisha sitä leiväntekkoo tietenni testata ensi... eilen tekasin ylyppäribebet pakkaseen... oliha siinä hommasa, mutta kivaha se o värkätä. Mää tyttyä oon kiusannu, että lue pääsykokkeisii ahkerasti, että ME päästää yliopistoon, ni voijjaan sitte mullekki ne haalarit hommata ja kulukia yhesä niisä mahtavisa opiskelijariennoisa  Katteli se mua kyllä vähä säälivästi, eikä silti, moon jo vanaha ja väsyny, ei kait sitä ennää jaksaskaa...

Ja kutsukortikki o jo tehty melekeen valamiiksi... meillä ku o pieni asunto, ni voin vähä jaotella kellonajjoilla vieraita, nii ettei käy sillä lailla, että kaikki pompsahtaa kerralla, vaikka iso termari onki  Näin toimiin rippijuhulisaki ja oli mainio konsti... ja vaikka sanotaa, ettei virallisen etiketin mukkaan ylioppilasjuhuliin laiteta kutsuja, ni määpä laitan, jokkaine toimii niinku parraaksi näkkee. En mää itekkää tykkäis lähtiä juhulimaa, jos ei oo kututtu, tullee semmone tunne, että anteeksi ettoon syntyny, sori jos oon olemasa, niinku se Jopen yks hahamo aina sannoo... Kutsukortteihi ostin värkit Tiimarista, samalla ku kävin sielä muulla asialla. Tytölle sitte sannoin, että ostin, ni se totes, että eihä me oo juhulien värreistäkkää vielä puhuttu. Mää sille sannoin, että oo vaiti lapsi, ne o MUN juhulat, ku mullei omia oo ollu. Tyttyä nauratti, että tuunko mää sen kansa hakkee lakkiaki sieltä eestä, ja mää innostuin, että nyt ku tuli puhheeksi ni sehä oli hyvä idea... sitte me naurettiin molemmat, ku kuviteltiin sitä tilannetta  mua rynnimäsä lakinhakkuun... Nii niistä kutsuista tuli musta-valako-hoppeisia, sillä töin uskalsin ne ostaakki, ku tiesin että ne värit kyllä passaa...

Mutta täsä muutama kuva tehtyistä juttuista, yks tuttava tilasi kans valamistujaisii lakkikakkuja, niihi mun pittää vielä kukat tehä... yks kukkaki näkkyy tuosa lakin vieresä oleva vinosa, mutta ne onki vielä irtonaisia, pittää laittaa vähä liimaa siihe... vihiriät kukat o siihe lakkikakkuun, muut kermakakkuun... psykologia o tytön lemppariaineita, ruotsi sanana muute vaa kiva ja lyhyt

Bebet lähti vielä illalla pakkaseen ootteleen essiintulopäivää... nyt en laittannukkaa sitä lakukastiketta tuoho mustaan, sain sen mustaksi iha pelekällä värillä. Enkä laittanu myöskää sitruunaa tuoho päällisee niinku harjotuskakkaroisa, musta nää on parempia mattasena.

Koirapuuro porisee tuosa, tähä satsii tullee keitettyä maksaa, voi kauhia että se maksa haisee pahalle ku sitä laittaa... tai pahalle ja pahalle, riippuu keltä kysytään, koirat tuosa heiluttellee nokkaa ja käyvät vähä väliä kattomasa, joko puuro o valamista... makusa kullaki. Puuro siis valamiiksi ja sitte lenkille, pittää vissii nailonikki vielä kaivaa jalakaan, plaah... Mukavia päiviä kaikille!