Vauva siis sai nimen ja sievän nimen saiki, oma tytär o sylikummi... nii se aika rientää, vastaha se ite oli nui pikkune. Tässä kuvat kakkuista, täytekakusa kerma-valakosuklaa-mansikka täyte höystettynä Marianne-crushilla ja voikkari o liha, niinku kuvasta näkkyyki. Tällä keikalla hommat ei jääny kakun kuskaamisseen, vaan toimitin emännän virkaa, mukavaa hommaa ja nii kultasia vieraita oli, ku kävivät nii sievästi emäntää kiittämäsä hyvistä kakkuista, oikee hyvä mieli tuli... nyt ei jaksa höpötellä muuta, tämmöne ihimine, joka käy toisinaa ylikierroksilla, ni välisä hyytyy iha tottaalisesti... pari viikkua sitte tippuin taas sinne mustaan aukkoon ja itkin silimät päästäni, onneksi o nuo karvaset kamut, joien takia pittää jaksaa sängystä nousta, vaikka kuin tiukkaa tekis... tovi aina mennee, että sieltä aukosta pääsee kömpimää ylös, sitte se juttu taas kulukee, että seuraavalla kerralla sitte enemmä... mutta täsä kakut;

Voisko ennää neitimäisempi kakku olla, ei vissii...

Lihavoikkari

Ja tämä ny ei liity ristiäisii millää lailla, mutta laitan kumminki... moon ihimetelly, ku selekä vääränä juoksen takapihalla viemäsä nuita talipalloja, että senku selekäni käännän, ni pussi heiluu tyhyjänä... että onpa ahaneita tinttejä... no nyt se selevis, sielähä o Tiku ja viereisesä puusa oli Taku... ei oo kumma, että pussit tyhyjenee, vaa pittäähä sitä oravienki syyä...

Mukavaa lauantaita kaikille!