No huh, mitenkä mennee äkkiä tämä aika, hokasin etten oo päivittäny blogiakkaan ku helemikuun lopusa eli maaliskuu jäi kokonaa välliin. No ei silti, eipä oo juurikkaan tullu leivoskeltua, pakolliset ruuanlaittokuviothan ne pittää hoitaa, mutta ei oo leipomine innostanu. Ja ku ei oo leipomine kiinnostanu, ni ei oo tullu kahalattua mun suokkariblogejakkaa, että mitä sitä sielä o tehty. Pittää seki asia nyt hoitaa kuntoon

Yhen poikakakun tekkiin Astan 40-vuotis billeisiin tuosa maaliskuulla, vaa sillekki raukalle tuli semmosia raskaus- ja lonkkaleikkausarpia (nii sille poikakakulle siis, ei Astalle), etten ilenny sitä varten päivityksiä tehä ees.

Vaan ku rupesin täsä nyt muutaki kuvvaa laittamaan, ni laitetaa nyt sitte tuo kaikkien pohojanotteerausten äitiki (vai oisko se isä, ku poikakakku kerran o...) tänne. Nahan väri o tahalleen vähä tummempi, kaikki ku ei tykkää kalakkilaivan kapteeneista, eikä Asta varsinkaan  Täsä kakusa meni kaikki pieleen, kaikki mikkä vaa mennä voi...

No se oli semmone tappaus, tämän päivän leipomukset onnistu paremmin. Pääsin tekkeen hääkakkua ja voileipäkakkuja hääjuhuliin, olin tyytyväine ulukonäkköön (siis kakkujen, ommaani en ennää vuosikausiin ), toivottavasti makuki o kohillaan! Siispä Palijo Onnia P & J hääpäivänänne!

Täsä hääkakku, josa sisällä mustaherukka ja kermarahka, jota terästin Sunnuntain Vanilija-tuorejuustolla... Mua jännitti tuo kakun teko ihan kauhiasti, ku tuntuu, että mikä vaan kakku mennee mönkään, ni semmosta se joskus on, mutta jos hääkakku, ni sehä o ihan kauhia juttu. Nyt annettii ohojeet minkä näkönen ja värinen kakku pittää olla, ni siinä oli ressin aihetta tuplasti, mutta kyllä näytti morsian tyytyväiselle, ku kakun kävin päivällä viemäsä  Mite se näyttää nii pienelle tuosa kuvasa, vaikka yhteesä oli 15 munnaa, että oli kakulla kokua...

Täsä vähä päältä otettua kuvvaa....

Täsä sitte lihakakku ja sannoin, että loppuillasta suluhane voi näyttää hurjan luontosa ja syökästä nuo kakun päälle koristeeksi laittamani chilit... saapa nähä miten käy!

Ja kalakakkua...

Jaa-a, moon nii perso nuille voikkarikakkuille, että nuihin oisin kyllä ilolla ittekki veiten iskeny! Aina ku nään josaki voileipäkakun kuvvaa, ni iha pittää nielasta... pitänee tehä itellekki joku ilta...

Tämmöstä tällä kertaa, huhtikuusa jo ollaan, mutta meillä ainaki täälä Jäälisä o lunta nii palijo, että sulanneeko tuo ees juhannukseen mennesä... mutta ihana, ku päivä o jatkunu jo nii, ettei ennää tarvi iltalenkillä käyvä pimiäsä.... täsä pari viikkua sitte mää muka pimiäsä näin sujen ja säikähin ihan kauhiasti, parkuin koiria kassaan ja juoksin autolle ja samalla huusin (en kyllä muista että mitä, sen vaa että ääntä musta lähti, kyllä se o omituista tuo ihimisen käyttäytymine...)... sitte sain koirat autoon ja ite hyppäsin kansa ja auton valloisa näin, että se oliki lumihanki... vähä nolotti... nyt kyllä jo naurattaa koko homma  Senki episodin jos uffomiehet näki, ni siinä oli kyllä taas syy sanua, että omituista on tämä maapallon väki...

Äitin poika kurkkii, että joko se kesä sieltä o tulosa... Nähellää taas!