No niih, Nicole oli eile siis kyläsä, tämä meijä ensimmäinen kummioppilas. Kaikki meni oikee hienosti ja mukavaa oli, toivottavasti myös Nicolella! Mua vähä jänskätti etukättee, että entä jos se kieli ei taivu ja puhumine o hankalaa, toine ei vaikka ymmärrä mun puhheesta mittää taikka tullee vaivautuneita hilijasia hetkiä... mutta mitä vielä, juttua riitti moneksi tunniksi ja vielä jäi palijo juttelematta... meillä ei ollu kyllä mittää ymmärrysvaikeuksia ja oli kyllä mukava raatata ulukomaan kielellä, välisä puhuttii saksaaki pikkuse ja Nicole halus opetella suomalaisia sanoja.

Meillä meni siis kaikki iha nappii, mutta Nicolen kämppäkaverilla ei ollu iha nii putkee oman kummiperheen kansa menny... tyttö o vegetaristi eli ei syö lihhaa ollenkaa, pyssyt ja elläinten tappamine o siis kauhistus... ja arvakkaapa minne perhe oli sen polosen vieny... no hirvimetälle! No paha mielihä siinä oli tullu sekä tytöllä että perheellä, jonka harrastusta tyttö ei ollu ymmärtäny ollenkaa... en tiijä, olivakko ne etukättee sähköposteilleet ja vaihelleet ollenkaa tietoja... no, toivottavasti kaikki seleviää! Tuommosten pettymysten välttämiseksi meki käytii tuota mailivaihtua etukättee, varovasti kyselin tuosta liha-asiastaki... homma sujjuu, ku kunnioitettaa toiste ihimiste tapoja ja elämäarvoja.

Päivällä kävin tytön kansa Nicolen hakemasa ja isäntä jätettii potunkeittoo... ruoka oli valamiina ku tultii takasi ja hyvi maistu karjalanpaisti Nicolelle... sannoin vielä, että mittää ei oo meillä pakko syyvä, jos ei halua, että ei tarvi pelätä, että tykätää huonua... että minäkää en pistä suuhuni mittää simpukoita sun muita, en ees katkarapuja! Sitte lähettii koirien kansa pitkälle mettälenkille ja seki oli Nicolen mielestä nii eksoottista, että räpsi innoissaa valokuvia, jopa hirvenjäläkiistä :o)) Mettäkeikan jäläkeen tultiin kahavin ja teen keittoon ja syötiin tuota epäonnista kakkua (josta siis piti tulla rinsessakakku, mutta joku kaulitti marsipaanin liian ohueksi...kukaha se oli...) ja itetehtyä porkkanakakkua, joka oli kyllä hyvvää ja onnistu paremmi ku tuo täytekakku. Ja juttua piisas siinä kakusyönni lomasa ja sen jäläkeenki.. Nicole haluais oppia tekkee pullaa ni alustavasti jo sovittii, että ens pyhänä mokomaa voitas kokkeilla! Laitoin Nicolelle mukkaanki karjalanpaistia ja porkkanakakkua, ni ei tarvi koulun jäläkee pelekkiä nuudeleita..  :o)

Nyt muute o keittiökaapikki siivottu, ne näyttää nii hyvälle, että niitä pittää päntiönnää käyvä iha ihalleimasa :o) Seuraava urakka o makkarin kaapit... onko kellää muulla tapana laittaa rikkinäiset nailonit pessuu ja sitte kaapii... sitte ku ettii niitä kaapista ni pittää vettää niitä kättee ja noitua, että eikö täältä halavattu löyvy yhtää ehhyitä... no mulla o nui pölijä tapa, vaa nyt teen hyvän päätöksen, että tästä lähtien heitän ne samon tein roskii eikä mihinkää pesukonneesee... oha se ilikiän tuntusta, ku pannee semmoset sukkahousut kiireesä jalakaan, josa o pottuvarpaan kohalla reikä, sitte se alakaa kiristää sitä varvasta (se sukka siis) päivä mittaa ja jonku ajan päästä ei voi keskittyä ku siihe, että ne o saatava pois jalasta... että o ilime kärsivä... seuraavan kerran ku työkaveri näyttää kärsivälle, ni kysykääpä siltä, että kiristääkö sukkahousut eli että onko sulla nailonien kansa jottai ongelmaa...

No se nailoneista... täsä männä päivänä ku siivouspäivänä oli homma jo ejenny luutuuksee, ni nakkasin meijän makkariin tuon Minttu-kissan... sitte jonku ajan päästä muistin, että sinne se polone jäi ja aukasin makkarin oven, ni tämmöne näky ootti...

Polone istua tärötti sängyllä tuollai ja mää purskahin raikuvaa nauruu... huusin tytöllekki, että tuu kattoo ja sitte me yhesä naurettii, nii että vesi valu silimistä... Minttu vaa istu nui ja katto meitä ihimisiä sen näkösenä, että on ne omituisia otuksia... Tännää o muuten Mintun nimipäivä, Hyvvää Nimpparia Minttu!

Viime pyhänä meijä Melli täytti kuus vuotta, pitihä se viralline juhulakaluposseeraus ottaa ja sitte kakun kimppuu... kakku tehhää aina maksalaatikosta ja nakkeista ja muutama keksiki siihe vielä.

Kakku maistu tuolle toisellekki, joka katteli sen näkösenä, että eikö mulla oo muka mittää syntymäpäivää...

Että tämmöstä tällä kertaa, nyt taijan ryypästä päiväkahavit ja lähtiä sitte nuijen karvaste ystävien kansa lenkille... illalla pääsee taas leikkii parturia, ku poika soitti, että onko se Äipän kotikampaamo auki... no on kait se!