Ei siis iha kirjaimellisesti, vaa otettii ossaa semmoseen Kummiperhe-ohojelmaan. Oulun Yliopistoon tuli tänäki vuona yli 300 ulukomaista opiskelijaa ja nuista yli puolet halus mukkaan tuohon Kummiperhe-toimintaan. Kaikille opiskelijoille ei kummiperhettä löytyny, nii että jos joku innostuu, ni ottakaa yhteyttä Yliopistolle Kansainvälisten asijoijen väkkeen eli multaki voi kysyä vaikka maililla nuita yhteystietoja.

Ohojelmaan piti hakia mukkaa jo viime kevväänä, mutta ku perheitä kerra puuttuu, ni eiköhä se onnistu vieläki. Ite sai esittää toiveita tuosta kummioppilaasta ja me toivottiin sen olevan elläinrakas ihimine (sattuneesta syystä) ja puhuvan hyvvää englantia, mutta ei äidinkielenää... sitte saattaa mennä nii murteelle, ettei ois ymmärtäny mittää :o)) Kommunikoi siinä sitte...

Mittää erikoista ei kummioppilaan kansa tarvi keksiä, kuulemma iha normaali suomalaine arkielämä o toivotuinta. Yhesä perhe ja oppilas voi sopia pelisäännöistä, että mitenkä ja kuinka usiasti yhteyttä pietää. Tämmöne o hyvä konsti kielikylypyihi ja vieraan kulttuurin ja tapojen oppimissee, iha puoli jos toisinki. Meijän kummioppilas o 21-vuotias saksalainen Nicole, muutama sähköposti o vaihettu ni tuntuu oikee kivalle ihimiselle. Me o jo sovittu, että haetaa Nicole ens sunnuntaina meille syömää ja sitte lähetää koirien kansa lenkille, toivottavasti o hyvä ilima... ruuaksi aattelin laittaa karjalanpaistia ja pottuvoita, jäläkkäriksi Maman ehotuksesta leipäjuustua hillojen kera (leipäjuuston taijan laittaa uuniin kerman kansa ässehtii vähäksi aikaa)... eikö kuullosta iha perinteiselle suomalaiselle ruualle.. ai ja ruisleipää vois olla kans! Aattelin mää kakunki tehä, jos vaa ehin...

Me ollaa tytön kansa iha innoissaa tästä, isäntä ei niinkää ku se ei puhu englantia... me tytön kansa keskenääki ruukataa puhua englantia ja ruottia, joskus saksaaki ku molemmat o sitä lukenu.. hyvvää harjottelua!!! Mää kerroin tytölle, että mää oon lenkillä ollessa selevittäny itekseni asioita englanniksi (iha äänee), niinku vähä kuivaharjotellu, että mitenkä mää Nicolelle asioita kerron... tyttö nauro, että nii hänki..

Asiasta toisee...

Töitä ei oo vieläkkää löytyny, viime perjantaina kävin haastattelusa yhteen paikkaan, mutta sieltä tuli viesti, että jäin niukasti kakkoseksi... voi helevetti, monastikkohan oon tuon kuullu.. tätä hitutusta ei voi ymmärtää ku semmonen ihiminen, joka o paininu saman asian kansa... nykki mollin sivvuilla oli usiampi paikka, mutta ku valamiiksi o tunne, ettei ne mua kuitenkaa... No, kaikilla meillä o ristimme kannettavana, toisilla se o terveys eli raha, joillaki ihimissuhteet, mulla työ ja mikä kelläki... Ei auta ku nostaa nokka pystyy ja kerätä taas voimia, josko se paikka jostai siunaus, iha koulutusta ja kokemusta vastaava... Taisteluilua kaikille meille, jokka jonku asian kansa painii!

Mulla o tuola köökisä pakastin sulatuksella, ni pitäs lähtiä sen kansa jatkamaa... sitte jääkaapin siivous, hellan ja uunin pesu ja vielä roskakaapi pitäs siivota... ja joisaki bloggeisa o ollu keittiökuvia iha kaapeista asti, ni alako pukkaa ressiä kaapien siivouksestaki :o)) Epistä ku tulin äsken koirien kansa lenkiltä ja ne pisti ny pyllynsilimän kallellee ja mun pittää alakaa siivuammaa...

Mutta hyvvää lokakuuta meille kaikille, kakkukuvia laitan taas, jahka täsä innostuu leipomaa.. pittää ensi saaha tuo keittiö kuntoo!