Voi juutas, en ois uskonu, että mää, vannoutunu kesäihimine sanosin nui !!! Vaa nyt rissoo niinku pientä oravaa, joka koko kesän keräs käpyjä ja talavella huomas, ettei oo hampaita (että voi vaa kuvitella sitä hatutusta)... Määpä selitän tätä...mää oon nauttinu suunnattomasti koirien kansa mettälenkeistä, vaa en ennää, iteasiasa koko mettää meno ahistaa nii, ettei mittää rajjaa.. viis vuotta tuola lähimettisä o Mellin kansa sammoiltu ja Nekkuki kulukenu mukana jo kolome vuotta, joka jumalan päivä käyty, oli ilima mikä hyväsä ja kaikki me o nautittu Suomen kauniista luonnosta, kessää talavia... no hyvä o, viistoo satava räntäkeli ei nyt nii kauhiasti mua oo sykähyttäny, vaa ei se koiria oo haitannu.

Kaikki alako nui viis viikkua sitte, ku törmäsin lenkillä ensimmäistä kertaa elläissää käärmeesee.. koirat ei sitä huomannu ja määki kattoin ensi, että joku kangasretale siinä polun vieresä retkottaa.. sitte se meni tajuntaa, että hyi olokoo, kyyhä se o.. säikähin nii, että lähtiin vauhilla juoksee etteepäin ja siinä sitä oltii, umpipolun pääsä !!  Tytöllekki soitin kottii häjissäni, että käärme täälä, ni se nauro että: "Mitäkä mää äiti täältä kotua käsin sille teen?", "No ei mittää, vaa oli pakko huojentaa mieltä", mää tuhersin.. no, kyllä piti rohkeutta kerätä, että pääsin pois sieltä.. siinä se oli melekee samasa paikasa, kyllä inhotti mennä ohi, mutta säikähyksellä selevettii siis tuolla kertaa...

No kolome viikkua sitte tyttö lähti lenkille koirien kansa, meni jonku aikaa ja se soitti, (oli iha tyyne rauhalline, vaikka seki inhuaa käärmeitä ylikaike), että käärme pääs purasee Nekkua, sitä nuorempaa, että antaako hän sille kyypakkauksesta ne tabletit... mää sannoin, että sinne vaa, jos vaa saat sen ottamaa ne... no mää hyppäsin autoon ja ajjoin tuhatta ja sattaa hakkee niitä... samalla soitin päivystävälle elläilääkärille, että mitä tehhää ja se käski tulla sinne... vaa en ois uskonu, mite voi nuinki iso koira mennä hetkesä huonoo kuntoon, ei varmaa menny ku kymmene minnuuttia siitä ku tyttö soitti ja mää tavotin ne sieltä polulta, ni koira oli jo iha hyytyny, kaks reikää kirsun vieresä ja turvonnu jo aika palijo.. jos tyttö ei ois ollu nii rauhalline, ni määki oisin ollu aiva häjissää, jäläkikättee se sano, että aatteli koiranki hättääntyvän jos ite alakaa häsläämää... Siunattu kakara, kyllä se o fiksu likka (ja sen mää muistan kyllä sille usiasti sanuakki) ! No koissu oli pari tuntia tiputuksesa ja sai kipupiikin, kottii antibiootit ja särkylääkkeet.. se oli semmone seikkailu, toivottavasti Nekku nyt oppi, ettei tarvi olla niinku karavaanarit, kaikkien kaveri :o))

No pari päivää sen seikkailun jäläkee nyppiin hirvikärpäsiä Nekun turkista, niitäkkää ei oo näkyny näillä levveyasteilla ku viime syksynä ensimmäise kerran... muutama päivä sitte juttelin parinki koiranomistajan kansa, ettei oo tarvinu ikkää käyttää punkkipihtejä.. no varmaa arvaatte seuraavan... nyt neki sitte piti kaivaa esille... hyi halavattu, että neki o yököttäviä (siis ne punkit, ei ne pihit)... yhen vaa löysin, mutta hirviä homma tutkia kaks koiraa läpikotasi, että onko sielä lissää.. pittää käyä apteekista ostamasa punkkipannat eli sitä liuosta, ku Kalevasaki oli juttu eile vai toissapäivänä, että nyt o kovasti punkkeja tääläki... olisivat pysyneet sielä Ahavenanmaalla, mokomat! Ei sillä, että mulla mittää ahavenanmaalaisia vastaa ois, mutta ne o tottunu punkkeihi :o)

Nuije jäläkee tuli aiva oikiasti nii hirviä mettäkammo, että nyt en millää voi mennä sinne.. nii, mää tiijän, että tyhymäähä se on, mutta nii se vaa nyt o... ja sen takia mää puhisin, että tulis halavattu äkkiä talavi!

Edit: 15.6.08 Just joo, taas oli lenkkipolun vieresä ollu käärme, tyttö oli melekee astunu päälle, koirat ei onneksi ollu huomannu... onkoha nyt oikia käärmevuosi vai onko meillä vaa ollu huono tuuri...